Oi Sinihän oli kirjoittanut pitkän tekstin, jossa oli tiivistettynä kerrottu aika tarkkaan koko meidän matka!
Tosiaan, torstaina nousin itse jo viideltä (sain helposti unta keskiviikkona, vaikka yleensä jännitän kaikkea etukäteen), mutta tosiaan en sitten viiden jälkeen enää saanut unta, ja vähän aikaa pyörittyäni aloin datata ja sitten päätin katella Kaikki rakastavat Raymondia - jaksoja muutaman kappaleen :D Sitten menin suihkuun ja pankkiin hakemaan punnat, ja tuli silleen ihan suht kiire lähteä jo Siniä vastaan.
Juna oli kyllä kiva, mä olen aina tykännyt junassa matkustaa, on niin tasaista kyytiä, ettei tule pahaa oloa, ja yhden vaihdon jälkeen oltiin Tampereella, etsittiin Rax (hyvä ruoka, vähän paha olo) ja sitten käytiinkin ostaa mulle painetta helpottavat korvatulpat koneeseen (10€!) ja hypättiin bussiin.
Kentällä olikin sitten aika tylsää, Pirkkalan kenttä on aika pelkistetty, ja oltiin ihan tosi hyvissä ajoin siellä, että jouduttiin joku 1-2 tuntia odottelee ennen ku päästiin ees turvatarkastukseen. Mulla alkoi sitten paniikki hiipiä, kun istuttiin kahvilassa ylhäällä ja vieressä ukosti ihan jumalattomasti, ilmeisesti aika monessa paikkaa oli torstaina kamala ilma... Ihan meni valoisaksi koko kahvila kun salama iski, ja lentokin sitten viivästyi noin puoli tuntia sen takia.
Sitten vihdoin päästiin sinne koneeseen, ja koska meillä oli se priority boarding, saatiin mieleiset paikat. Aloin sitten vääntelemään niitä korvatulppia korviin, ja täytyy kyllä sanoa että ne auttoi! Koko matkan ajan en tuntenut yhtään sitä ärsyttävää poksahtelua/humisevuutta korvassa, enkä pistävää kipua, ainoastaan en kuullut paljon mitään, mikä helpotti osittain nukkumista...
Turbulenssiakin koneessa oli, mutten jaksanut siitä vetää stressiä, sillä Sini (joka pelkää paljon lentämistä) oli täysin rauhallinen (sen takia että oli napannut tabun lentopelkoon...!) ja luulin että se kuului vain lentoon.
Perillä sitten lähdettiin viimeisten joukossa koneesta, ja passintarkastukseen jonotettiinkin sitten ihan kiitettävästi, koneita oli ilmeisesti laskeutunut useampi samaan aikaan, kaikki tiskit olivat täynnä ja ihmisiä oli jumalattomasti. Itse olin ihan fiiliksissä, ja hoin thank you, thank you kaikille mahdollisille tyypeille, oli niin siistiä puhua englantia.
Passintarkastuksen jälkeen alkoi uus mietintä - millä me mentäisiin hostelliin? Meidän buukkaama bussi oli ollut ja mennyt, joten sitten varattiin yksi toinen, joka löytyikin sitten suht helpolla, bussissa Sinin pää alkoi nuokahdella ihan uhkaavanlaisesti, ja täytyy myöntää että silloin kun näkyi pelkkää maalaismaisemaa, alkoi väsyttää ihan jumalattomasti, kello oli kuitenkin jo jotain kaksi yöllä... Mutta heti kun alkoi näkyä the city of blinding lights, aloin kummasti piristyä ja hehkutin ihan kaikkea itsekseni, uskomatonta että pääsin sinne vihdoinkin...
Jäimme pois Victoria Stationilla, josta nappasimme sitten taxin. Taas kerran paniikki iski, kun jäätiin pois bussista - oikeesti kello oli jo puoli neljä, ja me hengailtiin lontoon keskustassa kahdestaan, mutta onneks päästiin taxiin heti. Se vei meidät sitten hostellille, jossa oli joku vartija, ja heti ensimmäiseksi meiltä kysyttiin "so what are you girls doing here tonight?" tms, ja me siinä sitten sanottiin että we have a reservation. Mies alkoi näyttää vähän epäilevältä ja soitti walkie-talkiella jollekkin respaan ja sanoi että here's two beautiful girls who say they have an reservation. Kohta joku mies tulee meidät saattaamaan ovelle asti, ja respassa joku mies sitten pyytää nähdä paperit jne. Mies sitten meiltä kyselee kaikkea Suomesta ja sanoi kaverinsa olevan täällä tähän aikaan ja halusi tietää, minkälainen tää paikka on :D Meille se sitten sanoi, että we have karaoke every thursday, it's just ended half an hour ago, but you can do something tomorrow, we have something at the bar every day."
Miehen vieressä oleva toinen jätkä sitten katsoo mua ja ID:ta ja sanoo sitten hymyillen: "She can't go." ja minä vaan "yeah, I can't go."
Alkoi naurattaa. Sitten huoneessa olin vähän että antoiko se mies mulle henkkarit takaisin, ja kysyin siniltä. "eiköhän". Mentiin vessaan, ja sinin oottaessa ulkopuolella respa tuo mun henkkarit sille... "sorry."
Huone oli tosi siisti, odotin jotain kamalaa, mutta oli positiivinen yllätys! Tosi pehmeä sänky. Pieni ja pelkistetty twin room mutta sitäkin miellyttävämpi, minähän siellä illalla aikaani vietin :D
Oli mahtavaa päästä nukkumaan pehmeään sänkyyn, ja tehtiinki sellainen sopimus että laitettiin kello soimaan 10 (ja minähän olin tässä vaiheessa ollut valveilla 23 tuntia) ja siihen asti nukuttiinkin oikein makeasti :)
-rosalieTunnisteet: Rosalie
